Hänen lähtönsä jälkeen tuntui aina vaikeammalta. Jo samana iltana Elina kirjoitti aina pojalleen pitkän kirjeen vuodattaen siihen kaiken mitä ei tämän kotona käydessä ollut kyennyt sanomaan. Ja Vilhon lomallakäynnin jälkeisinä aikoina isäkin oli aina alakuloisempi, kunnes päivät taas tasaantuivat.
Hietanen: *on olemassa*
Koskela (sisäisesti):💘💘💗💖💖💛💟💟💚💚💝💞💓💙💛💖💖💗💘💘💘💗💖💖💛💛💖💟💘💘💛💛💚💝💝💞💞💛💖💖💗💗💕💕💕💕💘💘💖💖💗💛🖤💓💓💞💝💝💓💓🖤
Lahtinen: [näyttää Koskelalle kukkakaalia] Mikä tää susta on?
Koskela: …kukkakaali?
Lahtinen: Hietanen, kerro Koskelalle, mikä tää sun miälestä on.
Hietanen: Aaveparsakaali.